Päivät vierähteneet, mitä nopsemmin kun ollut aika paljon kaikkea ja yllättävääkin ;)
Kevät siis niin Ihanimmillaan täällä ja lumi sulaa kohisten. Alkaa kukkapenkkien reunat jo näkyä...Jari paralle jää sitten kaiken laittaminen, minä kun täällä vasta Toukokuussa uudelleen.
Ja joulujuttujen poistaminen edelleen vaiheessa terassilla ;D, jotenkin ei vaan ole ehtinyt niihin paneutumaan..kierrellessä ja kaarrellessa maalla ja ilmassa.
Pian pitäisi taas kipittää, tapaamaan kampaajaansa ja sitten kavereita ennen ja jälkeen.
Sain tässämuuten mielenkiintoisen *runon* ja itse asiassa aika paikkaansa pitävän...
Jaetaan se nyt kaikkien kesken
*En
kuulu Suomen täydellisiin naisiin enkä miljonääri äiteihin. Olen
pakkasissa karaistu, tuulissa tuiverrettu ja elämäkin antanut oppejaan.
Valintoja tehnyt, surrut ja iloinnut niistä. Kaikki valinnat kuitenkaan,
eivät ole aina omissa käsissämme, ja silti ne vaikuttavat meihin
syvälle, koskettavat, joka ikinen päivä.Tyynenkin pinnan alla voi kuohua ja kyyneleet voivat olla suolaisempia kuin uskoisikaan.
Anna ihmisten puida, puhua ja taivastella. Sillä he tekevät sen
muutenkin, sinulta lupaa kysymättä. Elämä ei voi olla aina täydellistä,
useimmallakaan meistä. Itse kuljet polkusi ja tunnet elämänkirjosi
jokaisen sivun, paremmin kuin kukaan toinen .Anna prinsessojen huudella torneistaan, pumpulilinnoistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti