Kotielämää

Lauantaina kun kotiuduttiin oli siis lumilinnaefekti valmis, kotiin pääsi vain lapiolla ;D
Sunnuntai meni oikeesti aikalailla leväten, *aamutakkilook* oli päivän sana ....ruokaa teki *keittiöjumala* olihan ihanaa tulla passatuksi, siksi kai miehen omistaa.... ( oli sillä vähän päällä, ei niinkuin mainoksessa, pelkkä essu ) niin elämää ymmärtävän ja Rakkaan. Aina ei muista arvostaa. Tästä Jari taas ylpistyy <3

Raivasimme itsemme *jollain*tavoin ulos....tsiisus sen lumen määrää....nyt saa oven auki ja siihen jää....lopun sulattaa Kevät Aurinko, Juhannukseen mennessä kai jo pääsee kuivinjaloin sisälle....

noi tikkaat on jo kaivettu jo pois, olivatten melkoinen ansa....saattaa tehdä nenuun kipiää, jos niihin kompastuu....tai no, uppoaa nassu lumeen ja syvälle..

Aurinkovarjo jäi odottamaan syksyllä sitä pois ottoaikaa, ja sitä ei tullut ja tuonne päätyterassille jäi....Aurinkoa ja helteitä odotellessa

Etuterassin Grilli aika savotan takana kans...ehdotin että josko grillattas, mutta sain aika painavan EI....ahdasmielinen mies...ja lupasin ihan itse tehdä lapiosavotankin.... Ehkä hiostus onnistuu vielä, meillä nimmitäin on grillattu kesät talvet hyvät ruoat, talvella ehkä siirrytty sisään syömään, piffit jäähtyy nopsempaan kun ehtii mättää kitusiinsa.

Joulukuusi uppoaa syvemmälle, mutta toisaalta...ei mene aikaa, kun taas on joulu, mitä tuota kiirehtimään, ja missä kerrotaan että ei saa olla kuusta kesätkin?  Tosin hankala paikka noin lumien sulattua keskellä terassia...

Se, miten toi kynttelikkö on tuossa, öööö...en osaa saanoa, tipahtanut vissiin ...kaikkee ei voi tietää, mitä kotona tapahtuu ;)

Tänään sitten olin Reipas ja ihan ajoin Isolle Kirkolle...Kävin tapaamassa omaa *potilasta* joka on ja pysyy.  Muutama tunti siinä juteltiin ja sain tarkan selonteon, miten kaikki mennyt hyvin ja mikä mennyt pieleen. ;) Ihania ihmisiä, ja saatiin lopputulema, kaikkihan onkin Hyvin. Kyllähän minä kauko-ohjaan ja annan tsemppiä. Aina ja Ikuisesti.

Jotenkin oli vaan kiire kotiin, jossa vaan olen ja hypistelen oloani, Ihanaa....Leppoisasti, ilman kiirettä. Huom, ei tartte mennä kellon mukaan...paitsi huomenna.
Kun täältä maalta lähtee tuonne Isolle Kirkolle, pitää laittaa kaikki peräjälkeen, ettei mene sekuntiakaan hukkaan siellä.
Aion nauttia olostani, tapaan Kavereita, joita ei ole hetkeen nähnyt. Katson siniselle taivaalle ja mietin, miksi oikeastaan sanoisin elämästä mitään negatiivista, Hei, mullahan on kaikki mitä voin toivoa.
Täytyy vissiin lopettaa, ettei mene liian tunteelliseksi. <3

Mullahan on mun omat Pikku Rakkaat lapsenlapset....ikävähän on mutta he säilyvät kuvina ja skypellä elämässä, jos ei livenä ehdi rutistaa.

Ja isommat lapset....hmmmm niitä kateltu jo vuuoooosia 26-35v ;)))... ;) Mutta se oma *salainen* kuva-arkisto on päässä, jossa on niitä hetkiä, joita kukaan muu ei näe.
Siis näillä tämä Mummi etenee ...
Nyt odottelemaan Miestä kotiin, joutu raukka töihin jo....