Nukuin pienen hetken vielä, että jaksaa puurtaa taas yhden yön joka lienee 3/4. Kanakin sain kauniin rusketuksen nahkaansa, josta teen salaatin huomenna. Ettei ihan yhdelle päivälle tule liikaa tekemistä. Tiskasinkin jopa, hellankin pesin. Joku vika tuli muhun, kun näin paljon kerralla aherran.
Ja samalla tuli se aika, jolloin Hiljaisuus riitti. Sielun piti kaiketi asettautua omassa rauhassaan hetkisen tänne omaan elämään, ilman Rakkaiden seuraa.
Agents oli se CD joka käteeni osui ensimmäisenä, ja hanat kaakkoon, toivottavasti naapuri tykkää myös suomalaisesta musiikista. Kuunnellessa tulee mieleen takaumat...alkaen n.40v päästä...Kangasniemen tanssilava. Teini tyttöinä siellä humpattiin ja olihan hauskaa. Vielä täysin tietämättömänä siitä, mitä aikuisuus tuo tullessaan, vain oli Se Hetki ja silloin se riitti ilman huolen häivää. Filmirulla on pyörinyt päässäni, kun tuota musiikkia kuuntelen, tapahtumia, tunteita vuosien varrelta. Kaikissa niissä on oma nauhansa, toisissa kiihkeän punainen, toisissa surun tuoma häivähdys. Olen tässä miettinyt, näinkö tämä matka piti tehdä tänne asti yksin, että puran elämäni tapahtumia yksi kerrallaan itsessäni, muistelen ja laitan niitä omiin paikkoihinsa ja huomaan, mikä on vielä kesken elämässä. Niitäkin on, kelläpä ei olisi.
Ja kaikki tapahtuu verkkaisemmin ;) Sopii hyvin mun tunnelmiin ....
Rakastan Sinua. Siellä kaukanakin.
VastaaPoista