Laiskana oltu

Nonniin, sain muistutuksen, etten ole paivittanyt blogia. Aika on mennyt kuin siivilla ja olen aika tiukasti ollut tyøssa ja nukkunut.
Kotona kavin viikon verran pyørahtamassa. Takasintulo olikin sitten vilkkaampi.
Lento Hki-Oslo menikin ihan jes, mutta sitten..... Tromsaa kohti lennettaessa n puolen tunnin jalkeen alkoikin kunnon ravistus ja kone vaan laskee korkeutta...sitten tupsahti savua matkustamoon ja happivehkeet tipahti alas...sitten se olikin sellasta pyøritysta jotta.
Jotain meni pieleen ja Osloon takasin laskeutumaan. Oli hieman hammentynyt olo ja jopa voisin sanoa, pelotti. Kolmen tunnin odotuksen jalkeen jatkoimme matkaa, mutta kas, koneessa olikin vain puolet matkustajista. Loput jai pois, mika sitten minkakin syyn takia. Osahan toki oli niita, joille jatkolento tahi muu asia Tromsassa meni ohi asian takia.

Siis aloitin sitten viimeisen puolitoista viikkoisen Lyngenissa, se meni siivilla, tyøssa ja toki vapaa-aikaakin vietin. mm kavin viimeisen kerran Skihyttanilla.

Kesamaisemat olivat upeat, viimeksihan ne koin talvella. Ollut sen verran markaa, ettei sinne ole oiken viitsinyt menna. Joskin markaa oli edelleen paikoin jos toisin.

ja tyyli pitaa sailyttaa ennen kaikkea.....savysavyyn kengat vaatetuksen kanssa ja ehdottomasti valkoiset ;DDD

Maisemat olivat valilla vailla vertaansa..

Lampaat on paastetty laitumilleen ja niita oli todella valtavasti, mustata valkoiseen pikku kileineen. Lasnaolonsa kuuli jo kaukaa kun kellot kilkatti kaulassa.  Ja voi etta ne on uteliaita, pikku kilit,  pelottaa toi iiiso ihminen, mutta silti hieman lahemmaksi pitaa pyrkia...

Ja olihan tama reiti raskas talvellakin, mutta nyt se vasta raskasta oli...yli kivien ja kantojen ja juurakoiden...siina piti oikeasti kipittaa ja taapertaa...otti ihan voimille.

Tama nousu oli aika kaamea talvella ja nyt se oli kylla kaamein....

Onneksi siella oli vesipiste, helpottamaan janoisimpia, oli kylla mahtaavaa vetta maultaa, kylmaa ja raikasta, tunturipuron vetta.

Paatin sitten takasin tulon suorittaa hieman toista kautta...virhe, virhe ;D
Se sitten kestikin..oli muuten pikkusen rampimisreissu ja polku kateissa kerran jos toisen ja Røllimetsaankin eksyin ;)

Kyllahan sielta olisi uskonut menninkaisen, leijonan, karhun tai vaikka kirahvin ponkaisevan eteen, oli niin satumetsaa, ettenpa aikoihin ole moista tavannut.

Lopulta paasin kylla ihmisten ilmoillekin, mutta hetken piti suunnistaa, etta missa mina olen....no Kilpisjarventiellehan olin pudonnut ja matkaa sitten olikin kolmisen kilometria taapertaa majapaikkaan...
Koko reissu kesti reippat 4h .. mutta olo oli ihan kiva ja uusia muistoja kerattya.
Tassa kohtaa alkoi jo helpottamaan taaperrus asfaltti tiella...