Uutta ja vanhasta uutta

blogi on ollut kuolleena kauan, en osaa edes sanoa miksi.
Näin välivuosia on mahtunut paljon. Muutto Jessheimiin ja elämää siellä mitä moninaisimmin tapahtumin. Rooma, Pisa, Toscana, Venetsia, Holmenkollen, poikaset kylässä, Kristian poika mummin ja paapan luona useita kertoja .... menoa ja matkailua, koti-iltoja, elämän suolaa ja iloa ja kyyneleitä.
Tässä välissä on lapsenlapset lisääntyneet kuuteen kappaleeseen, kaikki pojan koltiaista ja ei ole puuttunut niitä vaarallisista tilanteita ja menoa.
Suomeen muutto oli ajankohtainen helmikuussa 2016, se tiesi loputonta remonttia Suomikodissa, joka jatkui ja jatkui ja muutti muotoaan sitä mukaan kun joku paikka alkoi olla lähes valmista. Ideat vaihtoivat suuntaa ja jo remontoitua kohdetta uusittiin pikku muutoksilla.... loputonta, mutta omalla tavallaan hauskaa. Välillä iski taisteluväsymys koko touhuun, mutta sitten se nosti taas päätään. Kesällä 2016 siis, sain loistavan ajatuksen, haluan oman Lasilinnan pihaan, jota mies sitten kauniisti pyydettynä alkoi toteuttamaan, kera ystävän, joka tuli hätiin, kun meillä ei osaaminen riittänyt. Sain sen, mitä ihanimman olopaikan.
Vuoden loppupuolella alkoi taas polttaa menovimma, jonka lopputulema oli, minä pakkasin pikku säkkini

ja suuntana Norja taas. Nyt uusi paikka ja uudet kujeet, Suomeen menossa ensi viikon lopussa ja sitten aloitetaan suunnitelma, miten meidän perhe jakaa aikansa ja asuinmaansa ja yhdessäolonsa. Ehkä muistan jatkaa blogiani jälleen ja uusilla kuulumisella.