Tunteiden Vuoristorata

Tässä hieman unisena kirjoittelen, olin yön työssä kun eilen palauduin sen melkoisesti positiivisuutta vaativan matkailun jälkeen kotoa tänne kotiin. Aamulla 5.30 herätys, lento Helsingistä lähti 7:15 ( ja ne kyyneleet pyrki väkisin silmiin, kun turvatarkastuksen läpi menin ja Jari sinne toiselle puolelle jäi ) ollakseen, siis se lentokone Oslossa 7:40. Eli tuntui että eipä etene, kun se tunnin aikaero tupsahti väliin. Oslossa sitten vierähti hetki jos toinen...huoah 6.5h .....ja 14:10 pääsin jatkamaan matkaa Tromsaa kohti, jossa sitten kone otti maa kosketuksen 16:00 hujakoilla. Jotenkin kyllä tuntu helpottavalle, että perillä, mutta ehhei...jos luulette että kotona ...matkaa meni vielä jonkin aikaa autossa ennen kuin kotioveen sai avaimen laittaa. Pienoinen automatkailu väliin siis. Koetin kovasti houkutella NukkuMasaa kylään, mutta katsoi parhaakseen mennä toisaalle. Samoilla silmillä sitten yövuoroon ja voin sanoa, että oli aika rankka, ne aamuyön tuskaisat tunnit.
Mutta palatakseni vielä eiliseen iltaan, se autiuden tunne joka kolahti kun sisälle pääsin ja kassini purin. Istuin ja mietin, että nyt heti takasin Omaan Kotiin. Tunteiden Vuoristorata oli melkoinen, en osaa sanoa, olisinko itkenyt vai nauranut. Tuli vaan se tunne, että olen jossain Maailman laidalla. Siinä kokoilin itseäni, tsemppaajana oli tietokoneen välityksellä Jari, olihan hänkin kokenut saman tunteen, kun oli mennyt *tyhjään* kotiin. Niin, nyt olemme ensimmäistä kertaa siis tämän aikajakson kohdalla erillämme. Yhdessähän tänne tultiin ja koettiin ne ensihetket.
Nälkäkin oli, mutta kauppaan ei vaan jaksanut tallustaa, vaikka eihän tuo taida olla 300m kauempana. No, cocis, kanamunat, tuoremehu ja suolakurkut, eikö siitä jo loihdi jotain, se oli jääkaapin sisältö ;) Tässä ei voi sanoa, että hyvä ruoka, parempi mieli ;D ( unohtamatta niitä neljää skumppa pulloa ;D jotka myös jääkaapissa  )
Siinä sitten kokoilin itseäni ja töihin. Kyllä se siitä parantui, kun kaikkea piti puuhastaa ja omaksua lisää. Ja lohdutuspuhelun sain 2.30, toiselta yötä tekevältä <3.

Aamusta palatessa sitten oli taaaaas nälkä...piti kurkata pakastimeen, olihan siellä herkkuja, mutta aika jäistä mallia, leivän käntty mikroon ja suolakurkkua päälle..... ja kauppaa edelleen käymättä.
Skype, aika hyvä keksintö muuten, tuntui että siinähän me rupatellaan pöydän yli, kodin tuttu taulu seinällä Jarin takana. Ja unisina molemmat yötyön jäljiltä.
Nukuinkin sitten aika rupeaman...heräsin yhden aikoina ja takasin piankin pehkuihin ja vasta nyt siis uudelleen heränneenä. Ja edelleen kaipaan sitä kauppatäydennystä jääkaappiin .... ei kyllä tuohon tuuleen ja sateeseen mennä, siis laihdutus jatkuu. Jospa huomenna???
Pimeys alkaa hiipimään Lyngseidetin ylle, kodikkaat valopilkut loistaa vuoren rinnettä ylös talojen ikkunoista. Jotenkin seesteinen rauha täällä, hiljaista ja kiireetöntä. Pöytälamppu minulla vain valaiseen ja kynttilät sohvapöydällä. Ei ääntäkään mistää toosasta, nyt en kaipaa kuin kylpytakin lämmön ja suihkun raikkauden, josta sitten pikku hiljaa klo 22:15 valvomaan muiden hyvään yöunta ja rauhaa.
Ja niin kiire ei ole mihinkään, etten olisi ehtinyt jo katsoa uudet lennot, jotka ovatkin inhimilliset *Kotiin* käymään. Kunhan Jari nyt ensin pääsiäisen jälkeen heti tulee ja yhdessä lennämme sitten 30.4 kotomaan kamaralle, minä toki vain viikoksi. Sen jälkeistä elämää ei vielä olla suunniteltu, mutta ei nyt vielä taida olla kiirekkään ;)
Tästä on hyvä jatkaa.

ps. pakko ihan sivuseikkana sanoa, mulla on uudet hienot ripset, joissa ihan timangit hehkuu ;)) ja aivan uusi hiuslook.....kotilomailun jäljiltä, kun saa tavata oman kampaajansa, kiitos Tiiu.