Toteutin itseni yksin, astellen askel askeleelta ja lähdin Norjaan 4.3.2012. Elämä asettaa uusia haasteita ja tunteita. Puoliso seurasi sivusta huokaillen ideoitani, mutta oli mukana. Antoi tilaa ja niin elämä on mennyt huimilla askeleilla, välillä töpötellen, mutta seikkailun maku ollut läsnä koko ajan.
torstai 17. toukokuuta 2012
den 17. Mai i Norge
Aamuun heräsin hiljalleen....uni väistyi vuonolle aamu-auringon säteiden myötä. Oli mukavaa herätä hyvin nukutun yön jäljiltä. Jälleen tyyni ja aurinkoinen sää.
Katsoessani ulos, ei ketään liikkunut missään, täysin pysähtynyt kylä, vain Norjan liput saloissa. Kaikki olivat kotona valmistautumassa suureen Juhlaan. Elämä alkoi aivan yhtäkkiä....kansallispukuisia äitejä, isiä lapsineen kohti kirkkoa, kauniita kaikki.
Päivä oli alkanut Lyngstunan pihassa jo klo 8.00 jolloin kylän korkeimman lipputangon huippuun vedettiin lippu ja soitettiin fanfaarit...minähän en toki saitä uneeni kuullut.....
Parasta-aikaa kuulen kirkonkellojen kuminan, kutsuu kaikkia .... mattimyöhäisiäkin, joskaan en taida ehtiä..aamutakki edelleen päällä...vaikka eihän tuohon ole kuin se 50m juosta......
Aamiainen syötynä, mutta teki mieli jotain herkullista...
Katkarapu, oliivi pläjäys....tästä on hyvä juhlat aloittaa ;)
Nyt kiireen vilkkaa *parempaa* päälle ja 11.00 tuohon kirkolle, alkaa paraati.
Olihan hienot juhlat, käytiin paraatin mukana kävelemässä pitkät pätkät. Ja syömässä herkkuja.
Norjalainen kollega...mies kaukaa sukujuuriltaan Saamelainen. Upeaa pukeutumista.
Ja nämä lasten asut, niin söpöjä ja kauniita kansallisasuineen <3
Ja samaan kuvaan -50 lukua ja kansallista pukeutumista....
Herkkupöytä oli aika makeamakuinen...yksi pala riitti minulle...sekä makkarasämpylä....makkara on kuuma, sämpylä kylmä...hmmm
Nämä kävimme nauttimassa lähikylässä Oksvik skolenilla
Soittokunta osasi asiansa ja ikäpolvien kuilu ei vaikuttanut, kaikenikäiset eri soittimineen oli asiallaan. Näinkin pieneksi kyläksi täällä on iso soittokunta kaikkinen rekvisiittoineen.
Tällä soittajalla lienee moottoripyörä tahi sitten aitoa Viikinkiverta suonissa...tai molemmat ;)
Olihan hieno kokemus, sitä juhlan tuntua ja upeita kansallisvaatteita sekä niin iloista mieltä.
Videoitakin otin, mutta en osaa niitä tänne latailla...kunhan saan ne esitysmuotoon...lisäilen kyllä.
Antoisa päivä, suunnittelin vielä kiipeämistä tuonne vuorelle kosken partaalle....hmmmm katsotaanpa nyt kuinka käy.....
Juhlat olivat ohi, kylä hiljeni, *autioitui* pian, kaikki vetäytyivät perheen pariin nauttimaan Juhlaruokailua. Perhejuhla aika oli alkanut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti